Julkisuus ja kulttuuriväki tervehtivät­ ilolla Erik Söderblomin valintaa Juhla­viikkojen uudeksi toiminnanjohtajaksi. Uuden Suomen kolumnisti­ Minna Lindgrenin mukaan Söderblomin valinta osoittaa rohkeutta ja on ennen kaikkea satsaus­ kulttuuriin, ei hallintoon ja markkinointiin.

Söderblomista Juhlaviikot sai taiteeseen intohimoisesti suhtautuvan laaja-alaisen kulttuurihenkilön. Hän on opiskellut kapellimestariksi kuten myös sellon ja pianonsoittoa. Söderblom valmistui teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi ja on tehnyt näyttävän uran teatteri- ja oopperaohjaajana. Viime vuodet hän toimi ruotsinkielisen Teatterikoulun professorina ja vararehtorina. Meriitteihin kuuluu myös kuunnelma- ja näytelmäkäsikirjoituksia.

Söderblom itse kuittaa innostuneen vastaanoton lyhyesti. ”Tämä festivaali ei ole minun festivaalini, vaan helsinkiläisten festivaali. Juhlaviikkojen tarkoituksena on tuottaa helsinkiläisille parempi kaupunki”.

Millaisin välinein parempaa kaupunkia sitten rakennetaan Söderblomin ensimmäisillä Helsingin juhlaviikoilla? Juhlaviikot on Itämeren alueen suurin taidefestivaali. Sellaisen karavaanin suuntaa ei Söderblomin mukaan hetkessä kannata eikä voikaan muuttaa. Hän näkee Juhlaviikot loppukesän taidekarnevaalina, joka yhdistää taiteen eri tasot ja lajit yhteen. Teemalla Altistu uudelle haastetaan sekä taiteen tekijät että osallistujat etsimään tuoreita näkökulmia ja uskaltautumaan uusien taide-elämysten äärelle. Karnevalistinen ilme löytyy myös Juhlaviikkojen uudistuneesta graafisesta ilmeestä, josta vastaa Bob Helsinki.

Taide on blind date

Maailma muuttuu ja muutos voi olla pelottava. Taiteen kautta avautuu lukemattomia uusia, vaihtoehtoisia, mahdollisia maailmoja, joiden kautta voi tulkita itseään. Söderblomin käsityksen mukaan taide on todellisuudesta vapautettu alue: jos ajaa autolla päin puuta kuolee, mutta taiteessa voi törmäillä ja säilyä hengissä. Taide on myös leikkimielistä, se sallii itselleen järjettömiäkin askeleita ja seuraa impulsseja.

Taiteen kautta syntyy kohtaamisten kenttä. Taiteilija kohtaa yleisön, yleisö kohtaa yleisön, taiteilija toisen taiteilijan. Söderblom vertaa taidekokemusta sokkotreffeihin, joka voi parhaimmillaan johtaa rakastumiseen. Moni muistaa jonkun taidekokemuksen, joka on jättänyt jäljen. Näiden kolahdusten toivossa Söderblomin mukaan hakeudutaan taiteen äärelle.

Festivalisaatio on ajan ilmiö

Elokuu on Helsingissä päällekkäisten festivaalien ja tapahtumien aikaa. Juhlaviikot sitoo erilaisia taiteen aloja, kuluttajia ja tekijöitä iloisesti keskenään. Katsojalle kynnys lähteä yksittäiseen tapahtumaan on usein korkeampi kuin osallistua tapahtumaan osana festivaalia. Yksittäinen taideteos- konsertti, näyttely, esitys - nousee puolestaan uudelle tasolle osan festivaalia, festivaali nostaa ilmiön ikään kuin näyteikkunaan. Kaupunkifestivaaleilla kulttuurin kuluttamiselle tulee lisäarvoa, kun kaupunkimiljöö nousee osaksi kokonaisuutta.

Juhlaviikkojen monivuotinen slogan on Taide kuuluu kaikille. Söderblomin mukaan viesti on suunnattu asiakkaille herätykseksi; ”Hei, se kuuluu minullekin”. Myös ohjelmistoa suunnitellessa ajatus pidetään mielessä. Juhlaviikkojen tarjontaan kuuluvat laajat julkiset ilmaistapahtumat, yhteistyö suomalaisten taidetoimijoiden kanssa sekä kansainvälisen kärkitaiteen esittely. Juhlaviikot on yksi harvoista toimijoista, joka tuo suuria kansainvälisiä orkestereita Suomeen. Festivaali on myös osaltaan avaamassa suomalaisille taiteentekijöille kontakteja, nostamassa suomalaisia vertailuun taidekentällä. Söderblom haluaa nostaa esiin myös ITE-taiteen tason, kansalaisten oman luovuuden, joka näyttäytyy erityisesti Taiteiden yönä.

Erik Söderblom aloitti Juhlaviikkojen johdossa toukokuun alussa 2009. Toiminnanjohtajalle kuuluu kokonaisvastuu festivaalista eli ohjelmiston ohella hän viime kädessä vastaa myös markkinoinnista, tiedotuksesta ja taloudesta. Operatiivinen vastuu festivaalin onnistumisesta viikkojen aikana on kuitenkin osaavan toimistotiimin harteilla, sillä kun Juhlaviikkojen ohjelmisto julkistettiin toukokuun alussa, Söderblomin katse oli jo seuraavien vuosien suunnittelussa.

Erityisen tärkeänä Söderblom pitää verkostojen luomista. Ruotsinkielisen teatterikorkeakoulun vararehtorina sekä Baltic Circlen perustajana hänen verkostonsa on laaja, mutta festivaalijohtaja tarvitsee myös toisenlaista kosketuspintaa. Tämä vaatii lukuisia vierailuja festivaaleilla, satojen esitysten katsomista, matkustamista ympäri maailmaa, ihmisten kohtaamista. Söderblom on joutunut jättämään oman taiteellisen työnsä toistaiseksi taka-alalle ja keskittyy lähivuosina tekemään Juhlaviikoista oman näköisensä festivaalin.